Tavoite ja motivaatio

Edelliset kirjoitukset ovat olleet tammikuussa 2014 kirjoitettuja, vanhojen muistelemisia. Nyt ollaan jo lähempänä "live" -tilannetta.

Isoin tavoite urheilemiselleni on ollut saavuttaa se piste, jolloin liikkumisen sisäinen tarve on jatkuvasti niin vahva että liikkumaan on päästävä. Ja että jatkuvasti satsaisin omaan hyvinvointiin liikkumisen avulla ja saisin nauttia hyväkuntoisena elämästä, toivottavasti vielä sitten seniorinakin. Joulu- tammikuun aikana, melkein kaksi vuotta aktiivisesti liikkuneena, alkaa oikeasti olemaan näitä tuntemuksia, lenkille pitää päästä. Väsymys tai veltto olo työpäivän jälkeen ei enää tarkoita tekosyytä sille että en liikkuisi. Tämä asia on ollut erittäin hieno tuntea. Pitkäjänteinen työ alkaa tuottamaan tuloksia.

Mistä sitten motivaatiota niihin "huonoihin" hetkiin? Itse tuskin olisin urheilun alkutaipaleella saanut itseäni riittävän säännöllisesti liikkeelle ilman että koko ajan on uusi merkintä kalenterissa. Joku tapahtuma johon tähdätään. Sekä numerot treenipäiväkirjassa. Olen alusta saakka käyttänyt sykemittaria ja GPS-kelloa kaikissa treeneissä. Tykkään tarkastella ja analysoida treenejä numeroiden valossa www.movescount.com. Numeroista näkee hienosti omaa kehitystä, kun vakiolenkin dataa tutkii. Uusin asia johon olen jäänyt koukkuun on edellisten 30 päivän treenien yhteismäärät, kappaleet, kestot, kilometrit. Kyllä se vaan kovasti mieltä piristää kun jatkuvasti on saanut tehtyä 30 pv:n sisällä 20 harjoitusta, kokonaiskesto 26-30 tunnin välissä ja ne juoksukilometritkin on kokoajan nousussa. Kyllä se motivoi.

Talven ja kevään 2014 projekti, osa 1

Kuten kirjoitin 50-kympin jälkitunnelmissa, niin matkan pidentämisen palo oli entistä voimakkaampi. Marraskuun aikana tuli pohdittua todella paljon mikä voisi olla seuraava tavoite.

Mikä olisi seuraava haaste itselleni ja missä, koska? Jokunen sähköposti vaihdettiin 50-juoksusta Marko Forsselin  matkallaspartaan.blogspot.fi  kanssa ja häneltä sain ehdotuksen osallistua toukokuussa 2014 Kokkola Ultra Run:iin. Paikka oli siis selvä. Ajatus matkasta lähti liikkeelle siitä, että pidentäisin 50 km juoksuaikaa 50%, eli 9 tuntiin. Itselläni se tarkoittaisi sellaista 75 km matkaa. Naapurini juoksi syksyllä 2013 Wihan Kilometreissä huikean 80 km. Kävin siellä hetken seuraamassa juoksijoita kun pitkänmatkalaiset olivat reilun 5 tuntia taivaltaneet. Toisissa alkoi harrastuksen julmuus näkymään ja toiset vielä kirmasivat kuin juoksun juuri aloittaneena. Koska jonkinlaista kilpailuviettiäkin itselläni on niin pitihän tavoite sitten laittaa 80 km, eihän sitä naapuria huonommaksi voi jäädä. Muutaman viikon ajan tämä oli tavoitteena.

Kun 80-juoksun suunnitteluexceliä oli hetki mietitty ja suunnitelmaa tarkasteltu, niin silloin joku toinenkin sen maagisen asian sanoi. Markolta tuli yksinkertainen viesti "Osallistu 12h juoksuun ja laita tavoitteeksi 100 km!" Onhan tuo 100 km ollut itselleni jo hetken aikaa sellaisen pitkän ajan unelmana, mutta että nyt jo? Ajatus kiehtoi ja puistatti.

Joulukuun alussa suunitelma oli täysin selvä. Kokkola Ultra Run, 17.5.2014, klo 12:00, tavoite 100 km! Silloin alkaa aloittelevan ultraajan Haaste, isolla H:lla, testien testi, kovuuden koittaja. Kaiken onnistuessa se tarkoittaa 117 kierrosta Kokkolan suntin ympäri, 12,5-13h suoritusta. Se tarkoittaa itselleni isointa haastetta ikinä. Päätös on tehty, se on jo moneen kertaan julkisesti sanottu. 100 km!