Takapakkia

Neljän kuukauden todella hyvä reenikausi katkesi sairasteluun.

Niin se nyt meni että ensin alkoi kurkkukipu ja nyt nokka vuotaa. Tauti on sitä tyyppiä johon tepsii vain lepo ja mummunmehu. Tällä kertaa niin mieluusti olisin turvautunut lääkkeiden parantavaan voimaan mutta ne ei nyt auta. Sydäntä raastaa kun Movescountiin ei saa reenitäpliä kalenteriin lisättyä ja 30 päivän tuntimäärä vajoaa vain alaspäin. Tällaista on välillä tavoitteellinen urheilu.

Kuusi viikkoa Kokkolan juoksuun. Toki kovasti harmittaa ja jännittää millainen vaikutus sairastelulla on kuntoon. Tämän hetken suurin haaste tulee olemaan se että malttaa odottaa tarpeeksi pitkään ennen kuin aloittaa taas harjoittelun. Jotta jälkitaudeilta välttyisi. Usko ja toivo on siihen että viikonlopun huili auttaa ja ensi viikko tulee menemään suurelta osin toipuessa. Ja sitten viikon päästä olisi taas iskussa ja saisi hyvän neljän viikon harjoitteluajakson taakse, viimeinen viikko onkin sitten jäähdyttelyä kohti Koitosta.

Asiat pitää nähdä positiivisena. Onneksi sairastuminen tuli nyt, kun on vielä kuusi viikkoa kisoihin.