Katsojana - Suomi-juoksu Perniö 100km

Oli hieno reissu Perniöön lauantai iltana 7.6. Lähdin uteliaana katsomaan miltä se ultrajuoksu näyttää katsojan silmin.

Kun pääsin perille niin hyvää vauhtia matkalla oli Marko, jolla oli kova satasen ennätysjahti päällä. Virallisesti ilmoitettu tavoite 8:50:48 (taisi pään sisällä jotain tätäkin kovempaa muhia).

Sain kunnian osallistua yön tunteina ihan tosissaan juoksuun, kun Marko apua pyysi. Urkat, vedet, geelit ja muut koitin parhaani mukaan esille laittaa, jotta matkaaja saisi keskittyä olennaiseen.

Viimeiset kierrokset sitten menikin ihan oikeaan tiukkaan huoltamiseen ja erilaisten aikojen laskemiseen. Kun kello vääjäämättä alkoi näyttää siltä että 8:30:00 on rikottavissa. Huippuhetkeni huoltajana oli vajaa kaksi kierrosta ennen maalia kun viimeisten kierrosten tavoitenopeuksia, tiukkoja mutta ei tekemättömiä, Markolle huusin. Vastaus juoksijalta tuli että "On älyttömän kovia, tekee kipeetä." Huusin perään "Niin pitääkin tehdä, tämä on ultrajuoksua!" Ilmeisesti tällä tsemppaamisella sain uskoa Markoon valettua 8:30:00 alittamiseen. Kyllä muuten hermostutti maalissa viimeiset kaksi minuuttia, aivan mielettömästi. Mutta Marko näytti kovuutensa ja tykitti menemään ja pääsi hurjaan ennätykseensä 8:29:28 (tuo alitus taisi olla sellainen salainen täydellisen juoksun haave).

Mutta kaikki kunnia komeasta loppuajasta kuuluu juoksijalle. Kiitos Marko, oli ilo ja kunnia kun sain olla hetken matkassa mukana.

Kaikesta voi oppia, niin tästäkin reissusta. Päässälaskutaitoa pitää harjoittaa ja paljon ennen seuraavaa huoltokeikkaa. Meinasi iskeä paniikki kun viimeisillä kierroksilla sekunnin tarkkuudella yhtä aikaa, edellisen kierroksen tulosta, jäljellä olevaa aikaa 8:30:00 tulokseen ja samalla keskimääräistä aikaa jäljellä oleville kierroksille yritti laskea. Onneksi pahoja laskuvirheitä ei tainnut tulla ja juoksija sai keskittyä vain metrien nielemiseen.

Matka jatkuu - tulevat tavoitteet

Mielessä tavoitteet alkoi muhimaan jo Kokkolan juoksun jälkeisellä viikolla. Mutta pari viikkoa se otti, ennenkuin uskaltautui muuttamaan tekstiksi tulevia tavoitteita.

Kangasalan puolimaraton 16.8
2013 kesällä, omalla kylällä järjestettiin ensimmäinen puolimaraton. Silloin tavoitteena oli alittaa 2 tunnin aika. Se ei mennyt silloin, aika oli 2:00:18. Tällä kertaa kaksi tuntia alitetaan, kuinka paljon, katsotaan tavoitetta myöhemmin. Tätä varten reeneihin otetaan mukaan enemmän (ärsyttäviä) VK-lenkkejä. Niiden tavoitteena on oppia juoksemaan kovempaa ja totuttaa kroppaa tähän. Tätä juoksua kun miettii niin ihan jännittää. Tuollainen vajaa kaksi tuntia kovalla teholla juoksemista on oikeasti kovaa puuhaa. Saati jos maratonilla aikaa yrittäisi. Mieluummin juoksen 14 tuntia rauhallisesti lönkötellen kuin lähden maratonille aikaa puskemaan.

Wihan kilometrit 11.10
Wihan tavoitteeksi isketään 100km/12h. Tuo tavoite on kova, noin 2 tuntia pois Kokkolan ajasta. Kokkolassa kului sellaiset puoli tuntia aikaa "turhiin huoltoihin". Gaitterit estäisi kivien kenkiin pääsemisen (ne on jo ostettu). Matkan aikana taisin ottaa kengän pois seitsemän kertaa. Aika usein sinne kengän sisään jokin kivenmurunen eksyi. Paremmalla sukkavalinnalla saisi jäämään pois varpaiden päällisen rakkoontumisen. Kokkolassa rakkoja puhkottiin, jotta varpaat mahtuis kenkään paremmin. Aikaa noissa extraoperaatioissa kului mutta kaikesta voi aina oppia. Reeneissä pitää sitten Kangasalan puolikkaan jälkeen tehdä muutana erityisen pitkä PK-lenkki.

Muuten reenaaminen varmaan noudattaa vanhaa hyvää kaavaa. Pääpaino PK-lenkeissä ja kilometrien keräämisessä ja siihen yhdistetään lihaskuntoreenit. Sekä jonkin verran tulevan tapahtuman vaatimaa "special" reeniä. Nyt on mennyt jo kaksi viikkoa makaillessa ja olisi taas aika aloittaa tiukka reenaaminen. Josko huomenna saan järjestettyä asiat niin että pääsisin hetkeksi juoksemaan oikean tosi ultraajan rinnalle, kun Pasi Koskinen juokseen Tampereen ohi omaa 1000 mailin lenkkiään. Sekä suunnitelmissa mennä katsomaan ja kannustamaan lauantaina Perniön 100 km kisaajia.