Voi sitä onnen määrää! Ilon iloa! Riemun raikumista! Sairaan hienoa! Mageeta!
Eka lenkki toukokuun puolenvälin jälkeen ilman mitään, pientäkään kipua, ylimääräistä tunnetta, turhaa kolotusta kintussa.
Aivan äärettömän hieno fiilis.
Epionelle Kiitos, tänään oli taivaallisen hieno juosta!
ps. nyt ei vaan saa innostua liikaa
Tavoite: keski-ikäisestä sohvaperunasta, intohimoiseksi urheilujaksi...
3.9.2014
Tavoitetta päin!
Niin se on pari kuukautta vierähtänyt edellisestä synkistelyviestistä. Ja jos jotain on tänä aikana tehty niin ainakin käyty hierojalla, enemmän kuin koskaan. Käytännössä 6 vk, kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun, meni hierojalla - venyttelyä - pieni testilenkki - pettymys -akselilla.
Jostain syystä kohdalleni on sattunut ennen jokaista tapahtumaa jonkinlainen loukkaantuminen tai sairastuminen. Juuri siinä hetkessä kun reilumpia viikkokilometrejä ja -tunteja olisi ollut tarkoitus reenata. Niin nytkin.
Wihan 100 km aikaa vajaa nyt 6 viikkoa. Viimeiset neljä viikkoa olen kasvattanut viikon juoksuja parista kympistä alkaen, kymppi kerrallaan per viikko. Juostut viikkokilometrit on todellakin melkoisen vähäisiä tavoitteeseen nähden, en edes kehtaa tunnustaa. Jos "ultran ammattilaiset" tietäisivät totuuden, pitäisivät kahelina. Sen sanoo oma järkikin ja sitä huokailee lähipiiri, mutta mutta. Kyllä mielen palo tuohon juoksuun on vain niin järjettömän kova. Vieläkään en suostu antamaan periksi ajatukselle etten Wihassa juoksisi. Viime viikolla oli pakko todeta että tuo progressio on ollut koko ajan vähän liikaa. Siitä syystä oli annettava vajaan viikon huili jaloille. Taas pieni takapakki, mutta toivottavasti se oli nyt viimeinen.
Juoksuhaluja lisää se että tämän hetkiset testilenkit sujuu varsin hienosti, ihan PK-sykkeellä. Testilenkit olen juossut suunnitellulla Wihan juoksu-kävelytaktiikalla. Ja kun Wihassa reitti on tasainen ja testit on juostu vaihtelevassa loivamäkisessä maastossa.
Mutta nyt, kohti Wihaa, sanoista tekoihin ja lenkille. Pitäkää peukkuja että viimeisin huili-hieronta-venyttely on tehnyt tehtävänsä ja lenkki sujuisi ilman minkäänlaisia ylimääräisiä tuntemuksia...
Jostain syystä kohdalleni on sattunut ennen jokaista tapahtumaa jonkinlainen loukkaantuminen tai sairastuminen. Juuri siinä hetkessä kun reilumpia viikkokilometrejä ja -tunteja olisi ollut tarkoitus reenata. Niin nytkin.
Wihan 100 km aikaa vajaa nyt 6 viikkoa. Viimeiset neljä viikkoa olen kasvattanut viikon juoksuja parista kympistä alkaen, kymppi kerrallaan per viikko. Juostut viikkokilometrit on todellakin melkoisen vähäisiä tavoitteeseen nähden, en edes kehtaa tunnustaa. Jos "ultran ammattilaiset" tietäisivät totuuden, pitäisivät kahelina. Sen sanoo oma järkikin ja sitä huokailee lähipiiri, mutta mutta. Kyllä mielen palo tuohon juoksuun on vain niin järjettömän kova. Vieläkään en suostu antamaan periksi ajatukselle etten Wihassa juoksisi. Viime viikolla oli pakko todeta että tuo progressio on ollut koko ajan vähän liikaa. Siitä syystä oli annettava vajaan viikon huili jaloille. Taas pieni takapakki, mutta toivottavasti se oli nyt viimeinen.
Juoksuhaluja lisää se että tämän hetkiset testilenkit sujuu varsin hienosti, ihan PK-sykkeellä. Testilenkit olen juossut suunnitellulla Wihan juoksu-kävelytaktiikalla. Ja kun Wihassa reitti on tasainen ja testit on juostu vaihtelevassa loivamäkisessä maastossa.
Mutta nyt, kohti Wihaa, sanoista tekoihin ja lenkille. Pitäkää peukkuja että viimeisin huili-hieronta-venyttely on tehnyt tehtävänsä ja lenkki sujuisi ilman minkäänlaisia ylimääräisiä tuntemuksia...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)