29.1.2015

Juosten päin lasiseinää.

Kun pienen paremman hetken jälkeen jatkaa samaa rataa kuin ennen. Kun vaan puskee ja painaa, perkele, onhan sitä ennenkin. Sitä samaa pitää, täytyy, perkele eteenpäin -tekemistä. Niin töissä, kotona ja myös urheilussa. Lopulta vastassa oli lasiseinä jota päin juoksin. PAM, STOP, pysähdys. Niin kävi kun uskoo olevansa supermies.

Niin se vaan on että välillä elämä on pitää, täytyy, tarvii -asioita. Mutta kun sieltä välistä puuttuu ihan liian paljon sitä saan, voin, iloitsen -tekemistä niin lasiseinä tulee vastaan.

Nyt oltiin hetki ihan paikallaan. Ja ollaan hetki tehty asioita erilailla, kevyemmin, itseään kuunnellen. Onnekseni asiaan on ymmärrystä niin töissä kuin kotona.

Onneksi liikkuminen ei jäänyt täydelliselle tauolle, siitä pitää osittain huolen vajaan vuoden ikäinen labradoripoika, joka ne päivittäiset lenkit tarvitsee. Eilen illalla oli hieno yhteinen lenkki. Järven jäällä, räntäsade piiskaa naamaa ja umpihangessa eteenpäin iloisin mielin tarpoessa. Siinä sitä sai, sitä parasta mahdollista lääkettä.

14.1.2015

Mennyttä ja tulevaa.

Edellisestä tekstistä onkin tosi pitkä aika, 3 kk. Ensin lyhyt katsaus menneeseen, lähihistorian kertausta itsellekin, mitä tapahtui ja koska.

Vuonna 2013 reenitunteja oli 201. Wiha oli lokakuun puolessa välissä, sen jälkeen 2014 tunnit olivat 218. Sitten iski hullut ajatukset päähän, rikon 300 tunnin reenit tänä vuonna. Vuotta jäljellä 10 viikkoa, 300 tunnin rikkomiseen tarvitaan noin 8 tuntia reeniä viikkoon. Ei mikään mahdoton määrä mutta kuitenkin 2-3 tuntia enemmän per viikko kun ennen sitä.

Marraskuun loppuun saakka olikin hyvä draivi päällä 8-9 tunnin viikkoja viikosta toiseen. Tunteja sai kasvatettua sillä että valtaosa reeneistä oli PK lenkkiä, sauvakävelyä ja pitkin poikin oman kylän kulkemattomia metsäpolkuja, suunnistustakin samalla harjoitellen. Sekä viikottaiset lihaskunnot ohjelmassa mukana. Itseasiassa ajatus oli että kausi 2015 alkaa tästä PK rypistyksestä.

Aina asiat ei suju niin kuin toivoisi. Joulukuu oli synkkä, mustempi kuin lumeton maisema silloin. Reenaamisen katkaisi sairastuminen, pitkäkestoinen räkätauti. Samaan kasaan rankka henkinen katkeaminen. Kesästä saakka jatkunut raskas työrupeama vei voiton. Siitä suosta nouseminen ei alkanutkaan ihan helposti, aika raju pohjakosketus tuli otettua. Kun fyysisesti olisi ollut taas valmis reeneihin, ei ollut vielä henkistä energiaa lähteä liikkeelle. Siis joulukuu 2014 oli lähes puhdas nolla.

Onneksi joulun jälkeen oli vapaata ja sai hetken maisemanvaihdoksen lapin rauhaan ja hiljaisuuteen. Samoin työrintamalla pahin oli jo takana. Vuodenvaihteessa tunsi kuinka matka montun pohjalta kohti valoa oli alkanut.

Niin, se 300 tuntia ei mennyt rikki 2014, tunteja 263. Ja onhan siinäkin 20% parannus edellisvuoteen, tähän vuoteen sama prosentti ja ollaan hyvinkin yli 300 tuntia.

Mitä vuonna 2015? Minä tarvitsen jonkun tapahtuman kalenteriin jota kohti hommia tehdään. Pari kertaa vuodessa haluan testata itseäni ja ultrat tuntuu itselle olevan mieluisaa tekemistä. Menisiköhän vuosi 2015 näin, katsotaan:

Kokkola Ultra Run 16.5. Onko siellä tähtäin 12 tunnin juoksu ja siinä yli 100 km? Vai uskaltaisiko lähteä pitkään painiin, 24 tunnin juoksuun. Tiedän, harppaus viimevuoden tekemisistä 24h juoksuun olisi melkoinen. Tulisiko siinä ahnehdittua vähän liian monta rappusta kerralla, kun 12h/100km on sekin vielä saavuttamatta. No, kevät näyttää millaisina hullutuksina uskaltaa lähteä.

Dingle Ultra Marathon 50 mailia 5.9. Olen siitä onnellisessa asemassa että vaimo lähes painostaa lähtemään Dingleen. Ei tarvitse neuvotella ulkomaan kisareissuista. Hän bongasi tämän kisan ja totesi että nuo maisemat on nähtävä, mennään sinne. Ei kai siinä mitään ajankohta on sopivasti alkusyksyssä, siis Dingleen.

Wihan Kilometrit 24.10. Turha on katkaista hyvää Wihan putkea (siis yksi jo juostuna) joten sinne sitten non-stopiin tai sataselle. Tavoite riippuu naapurista, juoksi mokoma 100km viimevuonna, itse vain 50km. Ja tänä vuonna mennään kierros häntä enemmän. Minulla on se etu että hän juoksee kovempaa, joten minä tiedän mihin hän lopettaa :)