"Korkeanpaikan leirin" ja matkapäivän jälkeen oli päivä täydellistä lepoa. Tänään kävin juoksemassa ihan pikku PK-lenkin. Oli kova hinku päästä kokeilemaan miltä juoksu tuntuu normaalissa korkeudessa. Oma PK-lenkki tarkoittaa sitä että sykemittaria vahditaan melko tarkasti ja kun hölkkä vaihtuu kävelyksi heti kun syke nousee yli PK:n.
Heti liikkeelle lähdöstä alkaen sykkeet pysyivät mukavan alhaalla, normaalia alempana, vaikka juoksuvauhti oli ihan sitä perus PK-hölköttelyä. Ja vanhat tutut kävely-ylämäet sai mentyä hölköttelemällä. Ja kyllä mittari tästä samasta asiasta kertoi, kun dataan kotona uppouduin. Vertasin dataa puolitoistaviikkoa sitten juostuun lenkkiin ja sieltä sain napattua täsmälleen yhtäpitävän 3,3 km osuuden. Keskisyke vanha 138, nyt 134. Sykeväli vanha 127-147, nyt 124-142. Aika vanha 22:40, nyt 21:25.
Tuliko parannus PK-hölkkään sitten kohonneen kunnon, viikon erilaisen reenin vai "henkisen" palautumisen kautta, sitä en tiedä. Mutta ihan p e r h a n a n hienolta tuntuu kun ainakin yhdellä osa-alueella on menty eteenpäin. Motivaatio buustaus, taas, vau.
Tavoite: keski-ikäisestä sohvaperunasta, intohimoiseksi urheilujaksi...
15.3.2014
Talven ja kevään 2014 projekti, osa 2, "korkeanpaikanleiri"
Kuten kaikki huippuhiihtäjät ja -juoksijat käyvät hiomassa kuntoaan kohti huippua korkeanpaikan leirillä niin toki myös minäkin. No, en sentään laske itseäni mihinkään huippu -kategoriaan, eikä korkealla olon syy ollut kuntohuipun hiomisessa. Lähdettiin hiihtolomalle keskieurooppaan laskettelemaan koko perhe.
Kylä oli 1.400 metrissä. Viitenä päivänä, kuudesta mahdollisesta oltiin laskettelemassa, laskupaikat oli 2.300 - 2.800 metrissä ja aktiivista laskemista päivään kertyi 3-4 tuntia. Yhtenä päivänä vedin hieman tiukempaa laskua, numerofriikkinä sykemittari rinnassa, puhtaasti laskujen aikainen keskisyke 134. Laskeminen oli varsin hyvää reisipumppausta ja sitä tuli aina päivän aikana paljon tehtyä.
Juoksemista kertyi viikon aikana kolme lenkkiä. Melko lyhyitä PK-lenkkejä, mutta kaikki juostiin heti päivän mäenlaskun päälle, useaan muuhun ihmiseen verrattuna varsin erilainen afterski. Melkolailla huomiota herätti perus-afterski porukassa kun viimeisen 400 metrin nousun hotelli veti sen mihin keuhkot pystyi, puuskutus oli kuin höyryveturilla.
Viimeisenä päivänä oli tavoitteena hyvin varovainen pintaraapaisu vuorelle könyämisestä. Jollainen siitä retkestä todellakin tuli. Tavoitteena oli mennä ylöspäin 10 km / +1.100. Totuus oli 4,5 km / +420. Homman haastavuutta lisäsi melkoisesti heti 2 km jälkeen lumi, jota olikin sitten 2,5 km:n jälkeen jo polveen saakka. Matka eteni 3-4 askelta upoten vain puoleen sääreen ja sitten taas askel tai kaksi polveen saakka. Varusteena "asianmukaiset" sauvat, joista puuttui sommat kokonaan. Alkumatkan ajan tuli siis hyvin tarkasti joka tökkäsyllä mitattua lumen syvyyttä, kun sauva meni läpi koko hangen, ei ollenkaan hyvä, ei siinä sauvasta juurikaan apua etenemiseen saanut. Seuraava kehitysversio oli ottaa sauvan alapäästä kiinni, jolloin kahvapuoli toimi jonkinlaisena somman korvikkeena. Tällä tavalla jo vähän sai apua etenemiseen. Mukavuuspisteitä matkan tekoon sai normaaleista talvikengistä, ilman mitään säärystimiä. Joka askeleella sai taas vähän lisää raikasta lunta kengän sisään, mukavuutta matkan tekoon. Tunnin verran jaksoin tätä kahlaamista kengät lunta täynnä, kun päätin kääntyä takaisin samaa reittiä kohti majoitusta. Mutta mielenkiintoista ja hauskaa oli, ensi kerralla sitten matkan haasteen saa minun puolesta tehdä vain ylämäki ja korkea ilmanala, jätetään vielä nuo "märkäkenkälumirymyt" ammattilaisille.
Jos viikon reissu ei mitään kunnonkohotushyppäystä aikaiseksi saakaan, niin erilaisessa ympäristössä juokseminen ja varsin urheilupainotteiset päivät toivat hienoa vaihtelua arjen puurtamiseen niin töissä kuin harrastukseenkin. Ja treenimotivaatiota veti taas ylöspäin.
Nyt jännityksellä odotan ensimmäisiä lenkkejä kotona, tutuissa tasaisissa maastoissa, millaiselta juoksu tuntuu ja maistuu.
Kylä oli 1.400 metrissä. Viitenä päivänä, kuudesta mahdollisesta oltiin laskettelemassa, laskupaikat oli 2.300 - 2.800 metrissä ja aktiivista laskemista päivään kertyi 3-4 tuntia. Yhtenä päivänä vedin hieman tiukempaa laskua, numerofriikkinä sykemittari rinnassa, puhtaasti laskujen aikainen keskisyke 134. Laskeminen oli varsin hyvää reisipumppausta ja sitä tuli aina päivän aikana paljon tehtyä.
Juoksemista kertyi viikon aikana kolme lenkkiä. Melko lyhyitä PK-lenkkejä, mutta kaikki juostiin heti päivän mäenlaskun päälle, useaan muuhun ihmiseen verrattuna varsin erilainen afterski. Melkolailla huomiota herätti perus-afterski porukassa kun viimeisen 400 metrin nousun hotelli veti sen mihin keuhkot pystyi, puuskutus oli kuin höyryveturilla.
Viimeisenä päivänä oli tavoitteena hyvin varovainen pintaraapaisu vuorelle könyämisestä. Jollainen siitä retkestä todellakin tuli. Tavoitteena oli mennä ylöspäin 10 km / +1.100. Totuus oli 4,5 km / +420. Homman haastavuutta lisäsi melkoisesti heti 2 km jälkeen lumi, jota olikin sitten 2,5 km:n jälkeen jo polveen saakka. Matka eteni 3-4 askelta upoten vain puoleen sääreen ja sitten taas askel tai kaksi polveen saakka. Varusteena "asianmukaiset" sauvat, joista puuttui sommat kokonaan. Alkumatkan ajan tuli siis hyvin tarkasti joka tökkäsyllä mitattua lumen syvyyttä, kun sauva meni läpi koko hangen, ei ollenkaan hyvä, ei siinä sauvasta juurikaan apua etenemiseen saanut. Seuraava kehitysversio oli ottaa sauvan alapäästä kiinni, jolloin kahvapuoli toimi jonkinlaisena somman korvikkeena. Tällä tavalla jo vähän sai apua etenemiseen. Mukavuuspisteitä matkan tekoon sai normaaleista talvikengistä, ilman mitään säärystimiä. Joka askeleella sai taas vähän lisää raikasta lunta kengän sisään, mukavuutta matkan tekoon. Tunnin verran jaksoin tätä kahlaamista kengät lunta täynnä, kun päätin kääntyä takaisin samaa reittiä kohti majoitusta. Mutta mielenkiintoista ja hauskaa oli, ensi kerralla sitten matkan haasteen saa minun puolesta tehdä vain ylämäki ja korkea ilmanala, jätetään vielä nuo "märkäkenkälumirymyt" ammattilaisille.
Jos viikon reissu ei mitään kunnonkohotushyppäystä aikaiseksi saakaan, niin erilaisessa ympäristössä juokseminen ja varsin urheilupainotteiset päivät toivat hienoa vaihtelua arjen puurtamiseen niin töissä kuin harrastukseenkin. Ja treenimotivaatiota veti taas ylöspäin.
Nyt jännityksellä odotan ensimmäisiä lenkkejä kotona, tutuissa tasaisissa maastoissa, millaiselta juoksu tuntuu ja maistuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)