"Korkeanpaikan leirin" ja matkapäivän jälkeen oli päivä täydellistä lepoa. Tänään kävin juoksemassa ihan pikku PK-lenkin. Oli kova hinku päästä kokeilemaan miltä juoksu tuntuu normaalissa korkeudessa. Oma PK-lenkki tarkoittaa sitä että sykemittaria vahditaan melko tarkasti ja kun hölkkä vaihtuu kävelyksi heti kun syke nousee yli PK:n.
Heti liikkeelle lähdöstä alkaen sykkeet pysyivät mukavan alhaalla, normaalia alempana, vaikka juoksuvauhti oli ihan sitä perus PK-hölköttelyä. Ja vanhat tutut kävely-ylämäet sai mentyä hölköttelemällä. Ja kyllä mittari tästä samasta asiasta kertoi, kun dataan kotona uppouduin. Vertasin dataa puolitoistaviikkoa sitten juostuun lenkkiin ja sieltä sain napattua täsmälleen yhtäpitävän 3,3 km osuuden. Keskisyke vanha 138, nyt 134. Sykeväli vanha 127-147, nyt 124-142. Aika vanha 22:40, nyt 21:25.
Tuliko parannus PK-hölkkään sitten kohonneen kunnon, viikon erilaisen reenin vai "henkisen" palautumisen kautta, sitä en tiedä. Mutta ihan p e r h a n a n hienolta tuntuu kun ainakin yhdellä osa-alueella on menty eteenpäin. Motivaatio buustaus, taas, vau.
Tavoite: keski-ikäisestä sohvaperunasta, intohimoiseksi urheilujaksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti