Talven ja kevään 2014 projekti, osa 4, matka jatkuu

Miksi pitää sairastua juuri kun haluaisi aloittaa sen viimeisen etapin kohti elämäsi kuntoa?

Vihdoinkin kolmen viikon rimpuilun ja satunnaisten kokeilureenien jälkeen uskaltaa sanoa että sairastelu on nyt voitettu kanta. Pääsiäisen pyhät pystyi jo laittamaan tossua toisen eteen ja jopa aamu- ja iltalenkkeinä. Mutta kyllä ensimmäiset lenkit olivat kovia päälle "Kuinka huonoon kuntoon sitä onkaan rapistunut?" Kehossa on muistikuva siitä kuinka kepeästi juoksu kulki mainion korkeanpaikanleirin jälkeen. Ja nyt kuin liimassa juoksisi. Totuus on se että vasta viimeisen lenkin aikana alkoi olo olemaan normaali ja vasta muutaman päivän päästä voi alkaa vetämään johtopäätöksiä mitä kunnolle on oikeasti tapahtunut.

Paljon on tullut parin viime viikon aikana mietittyä sitä miltä ammattiurheilijasta tuntuu, kun sairastelu pilaa viime metreillä vaikkapa vuoden sitkeän työn. Urheileminen on mielenkiintoista. Välillä hirmuisen raakaa ja kovaa. Mutta kun se palkitsee, niin palkinto on iso.

Kuten kirjoitin niin matka kohti unelmaa jatkuu. Usko oli hetkittäin jo loppua. Mutta edelleen haluan uskoa että käyttämällä jäljellä olevat 24 päivää oikein, niin unelma tulee muuttumaan palkinnoksi.