KokkolaUltraRun 17-18.5.2014 - 100 km

Kokkolan satasesta on aikaa kulunut viikko. Nyt voin tunnustaa että viime syksynä kun itse nostin itseäni ultrajuoksijoiden sarjaan, niin hieman vaatimattomalta silloinen 50 km veto silloin kuitenkin tuntui. Se oli sellainen ultrajuoksun eskari suoritus. Mutta tänään voin oikeasti ylpeä sen sanoa. Olen ultrajuoksia, olen juossut 100 km. Se on 2,37 x maraton. 

Oikein I S O ja lämmin kiitos ja halaus, huoltoteamille, vaimolleni ja isälleni. Heidän silmät herkeämättä olemustani ja tunnelmaa aisti. Juomia antoi ja tarpeen tullen myös juomaan pakotti. Jopa "omalääkäriltä" apuja soitti vatsan ja nesteen imeytymisen saloihin, kiitos P. neuvoista. Ja kiitos valkulle joka taas osasi sopivasti oikealla reseptillä rääkkiä ropalle antaa ja määrätä.

En vieläkään tiedä mistä tuo suunnaton hinku noihin oikeasti pitkiin matkoihin tulee. Niissä on vaan jotain mystistä ja mielenkiintoista. Liekö sitten vastinetta tälle, välillä aivan järjettömän tekokiireiseksi tehdylle, heti, nyt, "valmis-kun-enteriä-painan" maailmalle. Ehkä se on sitä? Pitkän matkan juokseminen on minulle matka itseeni. Se on sekä testiä fyysiselle kunnolle, mutta ennen kaikkea se on koitos pään sisällä. Tottakai yli 14 tunnin suoritus tuntuu, sattuu ja ottaa voimille. Kyse on periksiantamattomuudesta. Moni ihminen varmasti pystyy fyysisiltä ominaisuuksiltaan 100 km jalan kulkemaan, juosten tai kävellen, kun vaan tarpeeksi siihen aikaa varaa. Mutta tahtoa ja halua se vaatii. Tavoitteen asettamista ja päätös siitä että sen menen minkä olen päättänyt.

Miten juoksu eteni ja miltä se tuntui. Keräsin alle viestejä juoksun jälkeisiltä päiviltä.

Tekstari SU 18.5: Joo, se homma on nyt taputeltu. Vastatuuli ja lämpö verotti varmaan tunnin ajasta. 50 ympärillä oli vaikeimmat hetket pään sisällä. Juostuna 6,5 tuntia ja vielä jotain 7,5 edessä, tuntui aika pitkältä iltapuhteelta. Alkupuolella 5 tunnin paikkeilla oli vähän turvotusta vattassa. Mutta suola-suolakurkku-lihaliemi alkoi toimiin ja siitä päästiin. Nesteet ja energiat (52 kpl energiageeliä = 1,56 kg, nam),  imeytyi niin hyvin että jotain 1h15-30min välein sai käydä vessassa. Ekan 5 tunnin keskisyke 153 :) (just niin kuin suunniteltu, alle 145 PKn pitää mennä, no ei mennyt). Sykkeet alko laskeen kun lämpö hellitti ja tuuli rauhoittui. Viimeset 40 km vedin ihan koneen lailla tasaisia kierroksia. Muutamaa rakonpuhkaisuoperaatiota lukuun ottamatta. 70 kohdalla tiesin aivan varmasti että maaliin tullaan kunhan tässä kierros kierroksen perään vain pidän kiinni suunnitelmasta ja laitan tossua toisen eteen. Fiilis pysy hyvänä koko juoksun, ei yhtään kirosanaa koko juoksun aikana ja pientä vitsiäkin jaksoi välillä heittää. Tekniikka pysyi kasassa loppuun saakka. Parhaat kahden kierroksen ajat tuli 80-90 kohdalla. Ja ylivoimaisesti paras kierros oli viimeinen :) . Isä yritti pysyä kyydissä vikat 300m mutta jäi kun seisomaan kun 200 m:n loppuspurtti alkoi. Vikalla kierroksella ei mikään tuntunut missään, mä vain juoksin. Maalissa en kaatunut vaan pompin ja huusin, aika fiiliksissä.

Sähköposti KE 21.5: Palautuminen etenee hyvin! 
SU-MA: Ei yhtään tehnyt mieli tutkia juoksun dataa tai sitä itsekseen miettiä. Kävely aristaa. 
TI: Illalla tuli yht'äkkiä tarve tarkistaa miten juoksu eteni suunnitelmaan nähden samoin vilkaisin koska syksyllä juostaan Wihan Kilometit 2014. 
KE: Päivällä kävelin normaalisti, ihan vähän reisissä tuntemuksia. Illalla käväisi mielessä, koska pääsisi ekalle lenkille. Ja mieleen tuli josko syksyllä Wihassa menisi 100km/12h? Ja ei se KokkolaUltraRun 2015 ja siellä 24h tunnin sarja? No, sulatellaan nyt ensin tämäkin.

Torstaina pojan suunnistureenien yhteydessä noin 1 km juoksua, tai sen kaltaista liikkumista. Päätelmä, annetaan vielä jokunen päivä toipumisaikaa jaloille, niin on parasta. 

Nälkää pidemmälle matkalle, kyllä on. Marko Forsell totesi maalissa "Kun noin hyväkuntoisena lopettaa 14 tunnin jälkeen, niin eikös samantien vois jatka vielä 10h, 24h täyteen?" Jestas kun nyt kaivelee, olisko sittenkin pitänyt kokeilla...