50 km, 5:52:15

2.11.2013, klo 10:00, silloin se tapahtui.

Huoltojoukot olivat valmiina reittiopastettuna ja huoltoreput käsissä. Oli todella iso juttu kun sain tehdä tämän matkan yhdessä elämi tärkeimpien henkilöiden kanssa. Vaimoni ja poikani, vanhempani, appivanhempani. He kaikki olivat huoltojoukkoina matkassa mukana. Sekä osassa matkaa myös valmentaja. Ja minulla edessä 2 x 25km reitti.

Matka eteni 2,5 km etapein. Aina 2,5 km jälkeen "omahuolto", jossa hetken kävely ja herkku-energiageeli. Ja sitten 5 km jälkeen "huoltopiste", jossa kävelyä, juomaa ja lisää herkku-geeliä. Tätä rytmiä jatkui kepeästi juoksusta nauttien ensimmäiset pari tuntia.

25:n kohdalla (aika 2:44) tuli ensimmäinen hetken väsy kun tajusin että puoliväli on saavutettu, toinen mokoma edessä. Mutta homma jatkui tästä tutulla kaavalla. Kyllähän se matka alkoi tuntumaan tutussa 35:n kohdalla. Ensimmäiseksi alkoi takareisissä tuntumaan väsymystä. Tässä vaiheessa alkoi matkaan tulla jo kävelytaukoja myös 2,5 väleihin. Ylämäkien juokseminen ei enää ollut niin hohdokasta. Suora suoralta, mutka mutkalta, homma vain eteni. Ekaa kertaa koskaan tuli myös kokeiltua millaine teho musiikilla on juoksuhommaan. Saman 35:n kohdalla pyysin napit korviini. Kyllä se vaan helpottaa, kun hetkittäin ääneen huutaa mukana tekstiä by Apulanta "viisaus ei asu meissä..." tai uppoutuu hetkeksi keskelle taistelutannerta - Metallican Onen tahdeissa.

Viimeinen 300m oli kieltämättä aika makeen tuntuista. Pieneen ylämäkeen sellainen kunnon loppukiri ja loppupätkää mukana juossut appiukko karistettiin kannoilta :) . Tais olla aika yllättävä veto. Olo oli väsynyt ja tunne oli ettei yhtään metriä enempää olisi mennyt.

Roskikselta lähdin ja roskikselle lopetin, siinä välissä 50 km. Onnitteluja, halauksia ja hyvää fiilistä. Itse asiassa ehkä hieman tyhjääkin oloa, tässäkö se nyt sitten oli. Mitä seuraavaksi, nälkää jäi.

Tänään minusta tuli ultrajuoksija!  http://fi.wikipedia.org/wiki/ultrajuoksu