Olen aina pitänyt numeroleikeistä. 42 km ennen 42-v. Se tavoite saavutettiin. Kaverit alkoi huutelemaan heti Frankfurtin 2012 jälkeen, 50-50 numerosarjan perään. Mutta olin jo päättänyt että 50 km puhkaistaan 2013 syksyllä. Eli en tule odottamaan kahdeksaa vuotta että uudelle kymmynluvulle pääsen.
Kesän aikana reenailtiin, välillä oikein mallikkaasti ja välillä taas, no, jokunen viikko täysin ilman reeniä. Tässä sen hyvin huomasi, että ei vielä puolitoista vuotta hyvin säännöllistä reenaamista. Sekä itselle todella motivoiva tavoite syksylle. Eivät riittäneet ihan kokoaikaiseen, joka viikkoiseen liikkumiseen. Se vanha laiskuus vielä vei voiton, mutta onnenksi vain hetkeksi. Matka siihen liikkumisen intohimoon, jatkuvaan "pitää päästä ulos päivittäin lenkille" -tunteeseen, on siis vielä kesken.
Syksy kohti mennessä sitten reeni intoa riitti ja homma maistui. Välikilpailuna elokuussa juoksin Kangasalla ekaa kertaa järjestetyn puoli maratonin. Tavoitteena oli päästä alle kahden tunnin. Tällä kertaa se ei onnistunut, aika oli 2:00:18. Lähellä, mutta yli 2 tuntia. Ihan tarpeeksi lujaa en uskaltanut lähteä juoksemaan ekaa juoksua, jossa oli tavoitteena vain ja ainoastaa aika. Mutta ensi kerralla sitten rohkeasti vain aikaa vastaan painelemaan.
Kolme viikkoa ennen omaa 50 km juoksua tulin oikein kunnolla kipeäksi. Flunssaa ja kuumetta. Kyllä otti kipeetä kun parin viikon sairastelun jälkeen oli pakko siirtää vuoden päätavoitetta. Ja kun kyse oli vain omasta koti-50 jutusta. Mutta kun siihen tiettyyn viikonloppuun oli koko syksyn tähdännyt. Voi vain yrittää kuvitella ammattiurheilijoiden tunnetta, kun vuoden tärkeimmällä hetkellä sairastelu vetää maton jalkojen alta. Toisaalta tämä koti-50 on se minun oma "MM-kilpailuni", olihan se ajatuksissa ollut koko vuoden.
Tavoite: keski-ikäisestä sohvaperunasta, intohimoiseksi urheilujaksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti