Köpiksen juoksu oli aivan loistava oppitunti. Ei sinänsä juoksuna vaan henkisen puolen oppina. Juoksun aikana tuntemani pahat olot aivan suotta vain vahvistui päässäni, kun henkinen valmistautuminen oli ihan nolla tähän juoksuun.
- Älä koskaan lähde takki auki pitkään suoriukseen!
- Kunnioita matkaa!
- Keskity ja valmistaudu siihen!
Valtaisan yhden maratonin syvällä rintaäänellä lähdin tähän juoksuun. Olo ja ajatus oli että kunhan nyt sipaistaan yksi maraton tästä alta pois, vähän niin kuin pitkänä lenkkinä. Yhtään en ollut valmistautunut henkisesti siihen, että oikeasti matka on pitkä. Ja varsinkin matkaan käytettävä aika, kun tällainen aloitteleva maratoonari hiipii matkaa sen aikaan 4:49.
Pitkään suoritukseen pitää valmistautua ja keskittyä. Koska sitä varten tankataan elimistöön energiaa niin yhtä tärkeää on myös valmistaa itseään henkisesti vääjäämättä matkan aikana tuleviin erilaisiin negatiivisiin asioihin. Jossainkohtaa tulee väsyttämään. Jossain kohtaa tulee jonnekin kolotuksia ja kipuja.
Mutta kun jälkeenpäin tätä tapahtumaa pohdiskelin niin tämä oppi on varmasti itselle kultaakin arvokkaampaa. Onneksi tämä oppitunti tuli eteen heti toisella maratonilla, jossa toisaalta ollaan vain vajaan viiden tunnin suorituksen kanssa tekemisissä.
Tavoite: keski-ikäisestä sohvaperunasta, intohimoiseksi urheilujaksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti