Talvi tuli juostua ja hiihdettyä. Sen verran sai hiihtokilometrejä alle että tuli lähdettyä appiukon kannustamana hiihtämään perinteisen puoli-Pirkka, 45 km. Luistamattomassa lumisateessa siitä tuli hyvä viiden tunnin lenkki.
Keväällä 2013 oli sitten toisen maratonin vuoro, nyt Kööpenhaminassa.Köpistä voi suositella maraton reissuksi oikein lämpimästi. Vaimo vuokrasi hotellilta polkupyörän ja pääsi tosi mukavasti kulkemaan eripaikkoihin reitillä. Ja välillä onnistu pyöräily siinä vierellä reitin varrella. Hieno pyöräily kaupunki.
Ja sitten itse juoksuun. Lauantain 25 asteen helle oli vaihtunut sadetta uhkaavaan 10 asteen lämpöön. Tällä kertaa lähdössä oltiin ihan hyvissä ajoin :) . Se tiesi sitä että pääsin sitten toisella yrittämällä aistimaan sitä massalähdön tunnelmaa. Nyt ajatuksena oli seurata 4:40 ilmapalloja ja nipistää puolituntia ekasta maraton ajasta.
Parin kilsan jälkeen tuli ensimmäinen oikein kunnon sadekuuro. Sen jälkeen oli kaikki likomärkänä, kengät kuin olis lätäköissä kävellyt. Matka kuitenkin eteni ihan mukavasti. Puoleen väliin kun päästiin niin ekan kerran tuntui että tästä on tulossa vielä pitkä päivä. Tavoiteilmapallot oli jo hieman karanneet ja vähän oli kylmä. Sain lisäpaidan päälle ja ajatus siitä hetkeksi kirkastui. Märät kengät hieroi jalkapohjiin pienet rakot ja kolmevitosen kohdalla ottipäähän ja kiroilutti, perhana mitä hommaa. Kaikki mahdollinen negaatio pääsi pään sisään ja homma oli ihan oikeasti ärsyttävää juoksemista. Viimeiset pari kilsaa otin oikein kunnon loppukirin ja vauhtia oli kuin Usain Boltilla, ainakin melkein. Eli reserviä juoksemiseen oli vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Hyvin maaliin pääsin ja aikakin parani sen parikymmentäminuuttia.
Tavoite: keski-ikäisestä sohvaperunasta, intohimoiseksi urheilujaksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti