Pari askelta maaliin tulon jälkeen ekan kerran oikea jalka vähän petti alla. Ja aina kipeämmäksi kävely kokoajan meni. Juoksu sujui kuitenkin ilman kantapää kipuja. Sitä se endorfiini teettää. Seuraava aamuna jalka ei askelta kestänyt ja matka lentokentälle sujui lentolaukun kahvaan vahvasti nojaten. Kotona haettiin kepit kävelyn avuksi viikon ajaksi.
42 km ennen 42-v tuli saavutettua. Sitä kun seuraavina päivinä maisteli ja nautiskeli niin heti alkoi ajatuksissa pyörimään, mitäs seuraavaksi? Jotenkin päässä alkoi heti pyörimään ajatus matkan pidentämisestä. Maraton ajan parantaminen ei tuntunut siihen verrattuna ollenkaan niin tärkeältä. Eli tähtäin jonnekin ensi vuoteen ja pidempään lenkkiin?
Parin viikon jälkeen alkoi kirkastumaan ajatus 2013 syksylle ja sinne 50km puhkaisu. Ja varmaankin keväällä sitä ennen toinen maraton. Joulun aikaan oli suunnitelmat selvät. Toukokuussa Köpiksen maratonille ja
lokakuun alussa omatoimi 50km.
Tavoite: keski-ikäisestä sohvaperunasta, intohimoiseksi urheilujaksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti